“Ai jaa, minulla homma kyllä toimii päinvastoin: angstisena pitää nimenomaan kuunnella angstimusaa ja kanavoida tunteet siihen - se helpottaa. Sydänsuruissa on saatava räytyä vaikkapa Kentin tahtiin, ja toisaalta mikään ei piristä kevätpäivää paremmin kuin Lemonatorin Superb.”

YLE: Musiikki kanavoi ahdistusta

Musiikki ahdistuksen taitona: Filosofinen tutkimus musiikin eksistentiaalis-ontologisesta merkityksestä (pdf)

Täytyy edelleen tyytyä fiilistelemään Amyn YouTube-videoita. Runin haluaisin kuulla livenä ja akustisena.

“Tapahtuman tavoitteena on alentaa huonosti voivien nuorten kynnystä avun hakemiseen ja viedä sekä nuorille että heidän vanhemmilleen positiivista viestiä: vaikeuksista on mahdollista selvitä. Avainsanoja ovat kohtaaminen, läsnäolo ja yhteinen vastuu.”

Tapahtuma paitsi radioidaan YleX:llä klo 19 alkaen, myös näytetään suorana TV1:ssä. Ajattelin olla television ääressä silloin.

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viimeisen blogimerkinnän. Marjut kirjoittikin jo PMMP:stä, tätä seuraava Tavastian keikka taisi olla Hercules and Love Affair. Hieman hämmentävää musiikkia, ei oikein osaa sanoa muuta kuin että ei ollut minun makuuni. Joitakin kuvia löytyy Flickristä. Bändi soitti ekat 45 minuuttia yhteen putkeen. Kun ei ollut taukoja, oli varsin hankala lopettaa kuvaaminen kolmen biisin jälkeen.

Kauko Röyhkä konsertoi Helsingin Juhlaviikoilla Mikkelin Kaupunginorkesterin kanssa Huvila-teltassa (kuvia). Ensimmäinen puoliaika, josta olin nautiskelemassa, Kauko tulkitsi tuon kyseisen jousiorkesterin kanssa. Toisella puoliajalla keikka jatkui Riku Mattilan ja bändin kanssa. Sessio oli nautittava.

Zaia-nimellä julkaistu Röyhkän Mikkelin Kaupunginorkesterin kanssa tekemä levy on soinnut taajaan iPodissani. Suurin osa biiseistä saa uutta syvyyttä Vellu Halkosalmen sovittamina, mutta esim. Etsijät ei ole biisini kovinkaan kummoinen eikä se saa uutta pontta orkesterisovituksenakaan. Kokonaisuutena kuitenkin ysin arvoinen suoritus.

Eilen R.E.M. soitti Finnair Stadiumilla lämppäreinään The Disciplines ja The Editors. Vaikka vettä satoi ja sää oli kylmää, keikka oli nautittava. Erityisesti pidin The Editorsista.

Toisaalla:
Noise: R.E.M.:in kitaristin Rickenbacker varastettiin
HS.fi: R.E.M.:in keikka-arvio

Ja mikä keikka se oli! Näitä naisia ei äitiys ole hidastanut, vaan päinvastoin. Sama riehakkuus ja esiintymisen riemu on yhä tallella, yleisö otetaan suvereenisti ja rokataan takahampaista paikat irti. Loistavaa, aivan loistavaa. PMMP vain paranee, se on lahjomaton mielipiteeni. Tuskin maltan odottaa uutta levyä, ja sen myötä lisää keikkoja.

Vuosi sitten sanoin, että kaksi parasta kotimaista livebändiä tällä hetkellä ovat PMMP ja Von Hertzen Brothers. Muiden suomalaisten bändien kannalta on ehkä vähän surullista se, että nyt, vuosi lausuntoni jälkeen, olen edelleenkin samaa mieltä.

Tänään, kun Madonna täyttää kunniakkaat 50 vuotta, on ehkä paikallaan kerrata rouvan vaikutus omassa musiikillisessa (ja muussakin) historiassani.

Olin vähän päälle kymmenvuotias, kun Like A Virgin ilmestyi. Siihen aikaan Dingo oli minulle huomattavasti Madonnaa tärkeämpi, enkä silloin vielä osannut aavistaa, että tulisin seuraamaan tätä pörheätukkaista seksin papitarta aina hamaan keski-ikääni saakka - ja luultavasti niin kauan kun meissä kummassakin henki pihisee. Muistan jäljentäneeni uskollisesti jostain, ilmeisesti levynkannesta, Like A Virginin sanat ruutupaperille, jonka liimasin vaatekaappini oven sisäpuolelle. Se oli siinä vuosia.

Pari vuotta myöhemmin kampaajani teki työtä käskettyä ja permanenttasi minulle samanlaisen kampauksen kuin Madonnalla alkuaikoinaan oli. Tyyli oli niin suosittu, että kampaajani sai muitakin asiakkaita samalla asialla, pikkukaupungissa kun elettiin. Onneksi Madonnan tyylin jäljittely jäi pelkkään hiusmalliin, enkä koskaan halunnut sonnustautua esimerkiksi verkkosukkiin tai tötterökorsettiin.

Blonde Ambition -kiertueella kuvattu In Bed With Madonna -dokumentti (tai Truth Or Dare, kuten sitä puritaanisemmissa maissa kutsuttiin) on edelleenkin elokuva, jota olen katsonut eniten. Katselukertoja lakkasin laskemasta joskus kahdenkymmenen kohdalla. Pidin myös myöhemmin ilmestyneestä I’m Going to Tell You a Secret -kiertuedokumentista, mutta sitä en ole nähnyt vielä kuin kahdesti. Desperately Seeking Susan -elokuvaa lukuunottamatta Madonnan muut elokuvalliset tuotokset ovatkin olleet melkoista kuraa, eikä sekään nyt ole mikään mestariteos. Viihdyttävä kyllä vieläkin, vaikka sen ilmestymisestä on järkyttävät 23 vuotta. Katson sen yhtä joka kerta, kun sitä televisiosta näytetään, ihan vain vanhasta muistista.

Musiikillisesti Madonna onkin sitten lasketellut jyrkkää alamäkeä jo vuosikaudet aina Ray of Light -levyltä asti, mutta jokaiselta levyltä tuntuu kuitenkin löytyvän aina yksi hitinpoikanen, joka miellyttää omaakin korvaa - viimeisimmällä levyllä se on tietenkin Justin Timberlaken kanssa esitetty 4 Minutes. Tunnustan, että olen jaksanut kuunnella Hard Candyn läpi tasan kerran.

Jossain vaiheessa Madonna lakkasikin olemasta musiikillinen ikoni, ja muuttui ikoniksi ihan muista syistä. Madonnaa pidetään kovana, kylmänä ja manipuloivana varmasti ihan syystä, mutta en silti osaa nimetä ketään toista naista, joka olisi samalla tavalla saanut kaiken, mitä on halunnut, ja vaikuttanut musiikin historiaan. Minusta ei tullut samanlaista, mutta jäljet kuitenkin jäivät.

Saimme perheenlisäystä. Uusi jäsen adoptoitiin Levytukusta. Adoptioprosessi kesti joitakin kuukausia. Häntä ei ole vielä ristitty, vaan kutsumme häntä edelleen Ibaneziksi. Olemme nyt onnellisia kolmen kitaran omistajia. Seuraava tulokkaamme saattaa olla Gretsch.

Kitara on siis puoliskoni ensimmäinen. On ollut kovasti kiintoisaa seurata, miten eri tavalla nainen suhtautuu kitaraan. Puhuttelee nimellä, vaalii kiiltoa ja nuuhkii uutta lakkapintaa. Ja osaa virittää korvakuulolta. Minä en.
Kitara on kaunis, hyvä soittaa ja siinä on paksu soundi.

Keikkoja ei ole tiedossa.

Ja siinä meni loppukin katu-uskottavuus, jos sitä enää edes oli. Tässä menee Yö!

Sille saivat viimeistään tässä vaiheessa sanoa hyvästit myös Muska Babitzin, Maarit Hurmerinta, Hanna Pakarinen ja Timo Rautiainen.

Kesällä on kiva vastailla musiikkiaiheisiin kysymyksiin, Trivial Pursuitin lomassa.

1. Yksi levy, joka muutti elämääsi
   CMX:n Aurinko taisi olla sellainen.
2. Yksi levy, jonka olet kuunnellut useammin kuin kerran
   Olen musiikinkuuntelijana tyyppiä, joka jämähtää hyviin levyihin. Monia monia levyjä kuuntelen kerta toisensa jälkeen uudelleen. Mutta että yksi levy. En sano. Ismo Alankoon, Kauko Röyhkään ja Lemonatoriin palaan kerta toisensa jälkeen.
3. Yksi levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle
   22-Pistepirkon Rally of Love
4. Yksi levy, joka teki sinusta hupakon
   Aivan mahdoton tilanne, mutta olisikohan Eläkeläisten Pahvische
5. Yksi levy, joka sai sinut melkein sekomaan
   Atomic Swingin A car crash in the blue
6. Yksi levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin
   Egotripin Vielä koittaa uusi aika
7. Yksi levy, jonka toivoisit tulleen tallennetuksi
   Doorsilta olisi voinut tulla vielä yksi levy lisää.
8. Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan levytetty
   Tähän voisin vetää liki kaikki rap-levyt, pl. Eminem. Samoin nykyiset Suomi-iskelmät olisi hyvin voinut jättää levyttämättä. Sanon kuitenkin Reijo Taipaleen Ihan kuin nuo toiset (single).
9. Yksi levy, jota kuuntelet paraikaa
   Ihan just nyt ei ole kuuntelussa muuta kuin Radio Suomi. Kuuntelulistalla on Mad Sinin ..Sweet & Innocent …Loud & Dirty!
10. Yksi levy, jonka olet aikonut kuunnella
    Kauko Röyhkä Mikkelin Kaupunginorkesterin kanssa. Heti kun levy julkaistaan.

[via], [via]

1. Yksi levy, joka muutti elämääsi
Sen täytyy oilla Dingon Kerjäläisten valtakunta. Ensimmäinen, joka teki todella suuren vaikutuksen pienen ihmisen elämään ja kaikkiin myöhempiin vaiheisiin.

2. Yksi levy, jonka olet kuunnellut useammin kuin kerran
Pääsääntöisesti olen kuunnellut kaikkia levyjäni useammin kuin kerran.

3. Yksi levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle
Jeff Buckleyn Grace.

4. Yksi levy, joka teki sinusta hupakon
Minusta ei kyllä saa hupakkoa tekemälläkään, mutta sanotaan nyt sitten vaikka että Madonnan Like a Virgin.

5. Yksi levy, joka sai sinut melkein sekoamaan
Kentin Isola on saanut aikaan monia muitakin tunteita.

6. Yksi levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin
Sama bändi, levynä Hagnesta Hill. Moni muukin on kyllä itkettänyt.

7. Yksi levy, jonka toivoisit tulleen tallennetuksi
Toivoisin, että Kalle Ahola saisi soolona aikaiseksi edes yhden hyvän levyn.

8. Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan levytetty
Kristian Meurman olisi voinut tehdä esikoisenaan jotain muuta kuin levyttää tunkkaisia iskelmiä. Miehellä kun kumminkin on ääntä.

9. Yksi levy, jota kuuntelet paraikaa
Martha Wainwrightin I know you’re married but I’ve got feelings too.

10. Yksi levy, jonka olet aikonut kuunnella
Jahka Morrissey saa taas syssymmällä jotain uutta aikaiseksi, on se kyllä ihan pakko kuunnella.