Ensimmäinen muistikuvani Michael Jacksonista on Thriller-video, joka oli silloin kaikien aikojen kallein, ja jonka ohjasi itse Steven Spielberg. Suomen televisiossa sen ensiesitys oli hyvin myöhään, koska videon katsottiin olevan pelottava ja lapsille sopimaton. Sain sen kuitenkin vanhempieni seurassa katsoa, ja totta, pelottavahan se oli, pelotti vielä vanhempanakin. Thriller on myös ainoa Jackson-levy, joka hyllystäni löytyy, vinyylinä tietenkin.

Lepää rauhassa, Michael.

Tänäkin kesänä perinteinen linja näyttää jatkuvan, kun kattauksesta löytyy joukko outoja ulkomaisia nimiä ja nippu kovia kotimaisia, niin kuin nyt vaikka PMMP, Kotiteollisuus ja Scandinavian Music Group. Olikohan niin, että kaikilta näiltä on tulossa vielä levykin ennen kesää, enpäs mene nyt ihan varmaksi sanomaan.

Mukavin uutinen taitaa kuitenkin vielä näin helmikuussa olla Ilosaarirockin verkkokaupan avaaminen, jonne voi mennä ostamaan rockriepuja ja myöhemmin keväällä myös festarilippuja jo ennen itse festivaalin alkua. Kiva kiva!

Levyrintamalla vuosi sen sijaan on käynnistynyt nihkeänlaisesti. Vaikka uusia levyjä on tullut niin Franz Ferdinandilta, Tuomolta, A Campilta kuin Antony & The Johnsonsiltakin, ei mikään niistä ole saanut hihkumaan riemusta ja hyppimään tasajalkaa. Okei, tunnustan vihellelleeni Franz Ferdinandin Ulyssestä useamminkin kuin kerran, mutta onko se uusi Take Me Out - no eipä ole. Siksi helmikuussa julkaistavan Kauko Röyhkän ja Rättö & Lehtisalon yhteisteoksen olisikin parasta olla todella hyvä, eihän tätä talvea muuten kestä.

(Ei muuten olisi yhtään haitannut, jos Idols-finalistien verkkosivuja olisi edes hiukan stailattu erityylisiksi. Nyt nämä ovat samasta muotista kaikki. Tai kenties samalla formaatilla onkin jokin suurempi filosofinen merkitys, mene tiedä.)

Lisäksi:
Hevitalkoot - nyt mollit duureiksi!
Peukkulyseo

Siitä saakka kun muutama viikko takaperin sain kutsun Spotify-musiikkipalveluun, on arki ollut silkkaa nostalgiatrippiä. Spotifystä löytyy kaikki musiikki mitä olen ikinä osanut kaivata, paitsi aidon U2:n versio kappaleesta With Or Without You tai Metallican biisejä, mutta ne karvaturrit nyt ovatkin kaikkea musiikin nettilevitystä vastaan. Olen ilahduttanut itseäni päivittäin kuuntelemalla kaikkea sitä, mitä kultaisella kahdeksankymmentäluvulla tuli ovista ja ikkunoista, siis sitä aitoa oikeaa poppia á la Duran Duran; 90-luvun grungea, Madonnan koko tuotannon, parisataa biisiä Kauko Röyhkää, uusimmat hittilevyt, niin kuin The Killersien Day & Age, James Bondin tunnusmelodioita, joululauluja, ja kaikkea muuta mitä ikinä on mieleeni juolahtanut - niin kuin vaikka R.E.M.:iä.

Ja se on ollut ihanaa.

Last.fm on tähän saakka vastannut mainiosti musiikillisiin tarpeisiini, mutta Spotify on ihan omassa luokassaan. Se on itse asiassa ensimmäinen musiikkipalvelu, josta voisin kuvitella maksavani. Siellä on kaikki, mitä musiikkia harrastava ihminen voi ikinä tarvita, ja se on aina siellä, mihin olet läppärisi kanssa kulloinkin laskeutunut. Menneisyys ei ole koskaan ollut yhtä lähellä, eikä tuleva.

“Ai jaa, minulla homma kyllä toimii päinvastoin: angstisena pitää nimenomaan kuunnella angstimusaa ja kanavoida tunteet siihen - se helpottaa. Sydänsuruissa on saatava räytyä vaikkapa Kentin tahtiin, ja toisaalta mikään ei piristä kevätpäivää paremmin kuin Lemonatorin Superb.”

YLE: Musiikki kanavoi ahdistusta

Musiikki ahdistuksen taitona: Filosofinen tutkimus musiikin eksistentiaalis-ontologisesta merkityksestä (pdf)

Täytyy edelleen tyytyä fiilistelemään Amyn YouTube-videoita. Runin haluaisin kuulla livenä ja akustisena.

“Tapahtuman tavoitteena on alentaa huonosti voivien nuorten kynnystä avun hakemiseen ja viedä sekä nuorille että heidän vanhemmilleen positiivista viestiä: vaikeuksista on mahdollista selvitä. Avainsanoja ovat kohtaaminen, läsnäolo ja yhteinen vastuu.”

Tapahtuma paitsi radioidaan YleX:llä klo 19 alkaen, myös näytetään suorana TV1:ssä. Ajattelin olla television ääressä silloin.

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viimeisen blogimerkinnän. Marjut kirjoittikin jo PMMP:stä, tätä seuraava Tavastian keikka taisi olla Hercules and Love Affair. Hieman hämmentävää musiikkia, ei oikein osaa sanoa muuta kuin että ei ollut minun makuuni. Joitakin kuvia löytyy Flickristä. Bändi soitti ekat 45 minuuttia yhteen putkeen. Kun ei ollut taukoja, oli varsin hankala lopettaa kuvaaminen kolmen biisin jälkeen.

Kauko Röyhkä konsertoi Helsingin Juhlaviikoilla Mikkelin Kaupunginorkesterin kanssa Huvila-teltassa (kuvia). Ensimmäinen puoliaika, josta olin nautiskelemassa, Kauko tulkitsi tuon kyseisen jousiorkesterin kanssa. Toisella puoliajalla keikka jatkui Riku Mattilan ja bändin kanssa. Sessio oli nautittava.

Zaia-nimellä julkaistu Röyhkän Mikkelin Kaupunginorkesterin kanssa tekemä levy on soinnut taajaan iPodissani. Suurin osa biiseistä saa uutta syvyyttä Vellu Halkosalmen sovittamina, mutta esim. Etsijät ei ole biisini kovinkaan kummoinen eikä se saa uutta pontta orkesterisovituksenakaan. Kokonaisuutena kuitenkin ysin arvoinen suoritus.

Eilen R.E.M. soitti Finnair Stadiumilla lämppäreinään The Disciplines ja The Editors. Vaikka vettä satoi ja sää oli kylmää, keikka oli nautittava. Erityisesti pidin The Editorsista.

Toisaalla:
Noise: R.E.M.:in kitaristin Rickenbacker varastettiin
HS.fi: R.E.M.:in keikka-arvio