Joku kuuntelee

Tänään, kun Madonna täyttää kunniakkaat 50 vuotta, on ehkä paikallaan kerrata rouvan vaikutus omassa musiikillisessa (ja muussakin) historiassani.

Olin vähän päälle kymmenvuotias, kun Like A Virgin ilmestyi. Siihen aikaan Dingo oli minulle huomattavasti Madonnaa tärkeämpi, enkä silloin vielä osannut aavistaa, että tulisin seuraamaan tätä pörheätukkaista seksin papitarta aina hamaan keski-ikääni saakka - ja luultavasti niin kauan kun meissä kummassakin henki pihisee. Muistan jäljentäneeni uskollisesti jostain, ilmeisesti levynkannesta, Like A Virginin sanat ruutupaperille, jonka liimasin vaatekaappini oven sisäpuolelle. Se oli siinä vuosia.

Pari vuotta myöhemmin kampaajani teki työtä käskettyä ja permanenttasi minulle samanlaisen kampauksen kuin Madonnalla alkuaikoinaan oli. Tyyli oli niin suosittu, että kampaajani sai muitakin asiakkaita samalla asialla, pikkukaupungissa kun elettiin. Onneksi Madonnan tyylin jäljittely jäi pelkkään hiusmalliin, enkä koskaan halunnut sonnustautua esimerkiksi verkkosukkiin tai tötterökorsettiin.

Blonde Ambition -kiertueella kuvattu In Bed With Madonna -dokumentti (tai Truth Or Dare, kuten sitä puritaanisemmissa maissa kutsuttiin) on edelleenkin elokuva, jota olen katsonut eniten. Katselukertoja lakkasin laskemasta joskus kahdenkymmenen kohdalla. Pidin myös myöhemmin ilmestyneestä I’m Going to Tell You a Secret -kiertuedokumentista, mutta sitä en ole nähnyt vielä kuin kahdesti. Desperately Seeking Susan -elokuvaa lukuunottamatta Madonnan muut elokuvalliset tuotokset ovatkin olleet melkoista kuraa, eikä sekään nyt ole mikään mestariteos. Viihdyttävä kyllä vieläkin, vaikka sen ilmestymisestä on järkyttävät 23 vuotta. Katson sen yhtä joka kerta, kun sitä televisiosta näytetään, ihan vain vanhasta muistista.

Musiikillisesti Madonna onkin sitten lasketellut jyrkkää alamäkeä jo vuosikaudet aina Ray of Light -levyltä asti, mutta jokaiselta levyltä tuntuu kuitenkin löytyvän aina yksi hitinpoikanen, joka miellyttää omaakin korvaa - viimeisimmällä levyllä se on tietenkin Justin Timberlaken kanssa esitetty 4 Minutes. Tunnustan, että olen jaksanut kuunnella Hard Candyn läpi tasan kerran.

Jossain vaiheessa Madonna lakkasikin olemasta musiikillinen ikoni, ja muuttui ikoniksi ihan muista syistä. Madonnaa pidetään kovana, kylmänä ja manipuloivana varmasti ihan syystä, mutta en silti osaa nimetä ketään toista naista, joka olisi samalla tavalla saanut kaiken, mitä on halunnut, ja vaikuttanut musiikin historiaan. Minusta ei tullut samanlaista, mutta jäljet kuitenkin jäivät.